torstai 5. maaliskuuta 2009

Calling on angels

Ihanan rauhallinen aamu! Lämmittelen peiton alla ja datailen. Hmm pitäis kohta varmaan pukeekkin jos meinaa kouluun ehtiä. Yleensä ehdin hädin tuskin meikata, puhumattakaan blogin päivittämisestä. No tää johtuukin siitä et päätin olla menemättä ekalle tunnille. Ranskanmaikka on kumminkin niin omissa maailmoissaan ettei se huomaa mitään. Se on muutenkin vähän pimee. Tosi herttainen mut sekaisin. Nytkin se heiluu varmaan sielä ponnarinsa kanssa ja laulaa kaalilaulua. Joo luit oikein. Me lauletaan joka ranskantunti joku kiva pikku laulu. Tai siis se laulaa ja oppilaat tuijottaa sitä repeemispisteessä. Eilen laulettiin kaaleista. Että semmosta.
Nää pari viimistä päivää on menny niin päin persettä etten oo ees viittiny laskea kaloreita. Jotain lähemmäs 2000 varmaan. Tän hetken plussat ja miinukset:

+ei oo kiire (vielä)
+sain meikattua tosi siististi
+illalla meen kaverille viettään iltaa
+meen viikonlopuks iskälle
+ja pääsen vaa'alle
+muistin varata kosmetologille ajan
+lukiohin haku on ens viikolla ja kaikki näyttäis menevän suunnitelmien mukaan
-en tiiä mitä laittaisin päälle
-tai miten laittaisin hiukset
-pitää siivota ja pakkaa tunnissa koulun jälkeen
-pitää raahautua harkkoihin illalla
-en oo tehny lihaskuntoa pitkään aikaan
-oli pakko oksentaa eilen ja toissapäivänä

Ei muuta. Ja siitä ittensä oksennuttamisesta. En tykkää siitä enkä tee kun äärimmäisissä hätätilanteissa niin. Se sattuu on vaikeeta ja ällöttävää ja todella epämukavaa. Ja kaiken lisäks siitä tulee hirvee epäonnistumisen tunne. Mut jos en ahmi nii ei tarviis sitäkään tehä. Se vaikeuttaa kalorien laskemistakin kauheesti. Eli itsekuria! Nyt kouluun...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentteja ja haasteita otetaan vastaan :)